Kirjoittamisen sanomaton vaikeus

Olin tänään ensikertalaisena Imagen kirjoittajakoulutuksessa ja suosittelen tilaisuutta muillekin kirjoittamisesta kiinnostuneille. Itse innostuin tapahtumasta, koska halusin kuulla ammattilaiskirjailijoiden näkemyksiä kirjoittamisesta. Unelmana on jo vuosia ollut romaanin kirjoittaminen. Itse kirjoitusprojekti on toisinaan edennyt kiitettävästi, mutta pääasiassa ihan liian nirkosesti.

Imagen koulutuspäivän puhujina oli Suomen eturivin kirjailijoita: Riikka Pulkkinen, Miina Supinen, Riku Korhonen ja Juha Itkonen. Lisäksi some-kasvo Katleena Kortesuo oli paikalla mainostamassa kirjoittamaansa kirjoittajan ideapakkaa.

Päivän aikana käsiteltiin pääasiassa kaunokirjallisuutta ja sen kirjoittamista eri näkökulmista, kuten juonen, ideoinnin, kielen kuvallisuuden ja tarinankerronnan vinkkeleistä. Jos ei päivästä muuta olisi saanut irti, niin ainakin se inspiroi suuresti ainakin minua, pöytälaatikkokirjailijaa. Kaikki muu on viime aikoina tunkenut suuren haaveen eli kaunokirjallisen kirjan kirjoittamisen edelle. Nyt tekisi taas vimmatusti mieli kaivaa muistiinpanot esille ja aloittaa naputtelu. Alkuviikosta aloittamani yrittäjyyskurssi kuitenkin menee nyt ajankäytössä etusijalle. Mutta ehkäpä jo viikonloppuna...

Puheenvuoroista erityisesti Itkosen ja Supisen jäivät mieleen. Ehkä siksi, että molemmat puhuivat itselleni paljon pohtimisen aihetta antaneesta asiasta: miten tärkeää on tehdä myös sellaisia asioita, joista ei ole näkyvää hyötyä. Ja kuinka kirjoittamiseen ei voi pakottaa, mutta inspiraatiota voi ruokkia syöttämällä alitajunnalle jatkuvasti materiaalia. Tätä olen itse viime viikot tehnyt ahnaasti: olen lukenut blogeja, artikkeleita, kirjoja; katsonut elokuvia, sarjoja, YouTube-klippejä; kuunnellut musiikkia; uppoutunut someen; selaillut kirjastossa kirjoja ja osallistunut erilaisiin koulutuksiin. Kaiken kaikkiaan olen tehnyt kaikkea, mistä nautin ja mistä olen saanut ideoita asioihin, joita haluaisin/voisin tehdä. Ja joita voisin, ehkä, halutessani, teksteissäni käyttää. Vaikka tämä materiaalinkeruu ja ajatusmaailman jumppauttaminen on pääasiassa keskittynyt viestintään ja journalismiin, olen saanut ideoita myös romaania varten. Romaania, jota toivottavasti vielä jonain päivänä pääsen hiomaan johonkin kirjoittajakoulutukseen.

Oman pääni sisällä asusteleva nipottaja on välillä yrittänyt muistutella olemassaolostaan ja narissut minun keskittyvän mukamas einiintärkeisiin asioihin. Tiedoksi tälle ankeuttajalle: olen eri mieltä! Kysy vaikka Juhalta ja Miinalta, kirjoittaja tarvitsee sielun seikkailuja. 

Itkonen puhui myös löytöretki- ja insinöörikirjailijoista, joista olen vähitellen liukunut jälkimmäiseksi. Löytöretkeilijä kuulostaa tietysti paljon siistimmältä kuin insinööri. Mutta joskus totuus on kohdattava - ei minusta ole kirjoittajaksi, joka alkaa kirjoittaa ja työstää tekstiään itse kirjoittamisen kautta. Sen sijaan huomaan yhä enemmän käyttäväni aikaa rakenteiden suunnitteluun. Kuin insinööri, joka haluaa tehdä laskelmat kuntoon ennen käytännön työn aloittamista.

Minua kuitenkin mietitityttää tarvittavan taustamateriaalin määrä. Miten osaan arvioida, milloin on tarpeeksi? Pulkkinen kertoi kirjoittaneensa Totta-kirjaa varten esseen, jonka olisi halunnut osaksi kirjaa. Esseen aihe oli lapsuuden kiintymysteoriat ja esseen kirjoittamisen ohella Pulkkinen tuli lukeneeksi myös alaan liittyvää tutkimusta. Kuulostaa juuri sellaiselta taustatyötä, johon minäkin haluaisin sukeltaa. Saada hyvä syy tonkia milloin mitäkin aiheita ja näkökulmia, ilman että asia välttämättä liittyy mihinkään perusteltavissa olevaan. Mutta mitä jos taustatyöhön hukkuu? Entä jos en osaakaan irrottaa kaikesta muusta enkä saa otetta tarinaan tämän takia? -Vai pitäisikö vain uskaltaa? Uskaltaa vaeltaa syvällä, ilman tietoa suunnasta tai välimatkoista? Luottaen siihen, että jossain vaiheessa tarina pakottaa minut kirjaamaan sen ylös? 

Lopuksi vielä Supisen lohduttava lausahdus uniikkien ideoiden mahdottomuudesta: "Ei tarvitse pelätä sitä, että ei olisi omaperäinen. Se ei ole mahdollistakaan, sillä kaikki on jo keksitty." Rakkaus, kuolema, petos ja pelko – you name it.