Phoenix – erikoinen elokuva ihmismielen kummallisuuksista

Satuin viikonloppuna katsoamaan elokuvan nimeltä Phoenix. Leffa on tehty jo vuonna 2014, mutta enpä ole siihen aiemmin missään törmännyt. Nyt löytyi ilmeisen vahingossa Elisa Viihteeltä. (Mieheni halusi yllättää minut ja tarjosi lauantai-illan leffavaihtoehdoksi neljän action-pläjäyksen lisäksi tätä. Hän tuli myöhemmin katumaan tekoaan.)

Elokuvan sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen Saksaan. Juutalaisnainen Nelly Lenz (Nina Hoss) palaa keskitysleiriltä ystävänsä Lenen avustamana. Nellyn kasvot ovat vahingoittuneet niin pahasti, että ne joudutaan leikkaamaan uuteen uskoon. Naisen alkuperäistä ulkonäköä ei missään vaiheessa nähdä muutoin kuin epäselvissä ja rakeisissa valokuvissa. Plastiikkakirurgi kannustaa Nellyä aloittamaan uuden elämän uuden ulkonäön turvin, mutta nainen ei tätä halua.

Hän alkaa etsiä miestään Johnnya (Ronald Zehrfeld), joka uskoo vaimonsa kuolleen keskitysleirillä. Johnny löytyy Phoenix-nimisestä baarista, jossa tämä työskentelee siivoojana. Tarina ei kerro, miten Johnny on tähän tehtävään joutunut, onhan hän ammatiltaan pianisti. Muutenkin Johnny jää henkilöhahmona mysteeriksi. Hänen ainoa vaikuttimensa tuntuu olevan raha. Muutenkin Johnny vaikuttaa läpipahalta, pahimman laatuiselta petturilta. Hän ei tunnista vaimoaan, vaan näkee tässä mahdollisuuden päästä käsiksi Nellyn omaisuuteen. Hän alkaa valmentaa vaimoaan muistuttavaa Nellyä Nellyksi, itsekseen.

Nellylle selviää miehensä petollisuus jo varhaisessa vaiheessa, mutta siitä huolimatta hän haluaa jäädä roikkumaan menneeseen eikä halua aloittaa uutta elämää uudessa maassa varallisuutensa ja uuden ulkonäkönsä turvin. Nelly on hahmona säikky ja arka, mutta muu olisi ollut vielä epäuskottavavampaa – olihan hän keskitysleiriltä selvinnyt. Hänen kokemuksiinsa vankina ei juurikaan viitata yhtä kohtausta lukuunottamatta, mikä saa katsojan pohtimaan hänelle tapahtuneita asioita.

Hieman epäuskottavaa on se, ettei Johnny tunnista Nellyä, vaikka ajautuu asumaan tämän kanssa samaan asuntoon. Luulisi, että kävelytyyli, käsialan samanlaisuus, ilmeet, eleet tai viimeistään ääni paljastaisivat totuuden. Tarinan epäloogisuudet eivät kuitenkaan pääty tähän. Plastiikkakirurgia on jättänyt Nellyn kasvoihin vain mustelmia silmien ympärille, ei arpia lainkaan.

Epäloogisuudet eivät kuitenkaan vaivanneet minua, koska pidin leffan tunnelmasta ja tarinasta. Musiikilla ei juuri mässäilty ja se vähä, mitä sitä oli, sopi tunnelmaan hienosti. Phoenix-baarin laulajaduo kiinnittää Nellyn huomion, todennäköisesti siksi, että laulajanaiset muistuttavat häntä omasta laulajan taustasta. Mutta myös vieraannuttavat häntä siitä. Hienoiten musiikki pääsee kuitenkin esille loppukohtauksessa, jossa tapahtui antiikin kirjallisuudesta tuttu anagnorisis, tunnistaminen. Ja mikä sopivinta, se tapahtui juuri musiikin kautta.

Elokuvan nimi kuvastanee Nellyn nousua tuhkasta, kuin feenikslintu. Pelokas vankinumerolla tatuoitu nainen muuttuu hiljalleen omaksi itsekseen. Ehkä siksi hän haluaa roikkua mukana Johnnyn oudossa suunnitelmassa, jossa hän voi hiljalleen harjoitella Nellynä olemista. Koska sitä hän ei ole voinut olla aikoihin. Keskitysleirillä olet vain numero, et hiuksia värjäävä ja meikkaava vaimo etkä laulaja. Lopulta Nelly on oma itsensä. Ainakin ulkoisesti. Ja mitä sitten tapahtuu, jää arvoitukseksi.

Sitten toinen mielipide: Mieheni ja poikani olivat järkyttyneitä elokuvan huonoudesta ja tylsyydestä. Siinä kun ei varsinaisesti tapahtunut juuri mitään. Mutta siinä juuri olikin sen hienous. Elokuva pani miettimään henkilöiden käytöstä ja sitä, oliko käytöksessä järkeä. Ihmiset tekevät jatkuvasti asioita, jotka vahingoittavat heitä. Ehkä se vain on yksi ihmisyyden ilmentymä?

Tutustuin elokuvan myötä uuteen kappaleeseen, Speak Low. Tässä pari versiota siitä: Billie Holidayn versio ja Barbra Streisandin tulkinta. Leffaversiota en halua linkittää. Sen ymmärtää sitten, jos elokuvan katsoo.

Ja lopuksi vielä elokuvan traileri. Just sellasta kamaa, mitä haluaa katsoa yksin Maximin kauniissa salissa. Ilman karkkia, ilman mitään.