Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää on hieno rakkaustarina. Olen jo aiemmin blogannut ihanasta Moyesin kirjasta Ole niin kiltti, älä rakasta häntä. Odotukset teoksen kohdalla olivat korkealla ja onneksi kirja täytti ne hienosti.

Kirja kertoo potkut turvallisesta kahvilatyöstään saaneesta Lousta, joka asuu yhä reilusti yli kaksikymppisenä vanhempiensa luona ja elää tylsää arkea urheiluhullun poikaystävänsä kanssa. Perheensä surkean rahatilanteen takia hän pestautuu epämiellyttävältä vaikuttavaan työhön neliraajahalvaantuneen Willin seuralaiseksi.

Will on katkera ja ilkeä nuorimies, joka vihaa elämäänsä pyörätuolissa ja täysin muiden ihmisten armoilla. Hän ei innostu mistään eikä näe elämässään mitään hyvää. Loulle selviää, että todellisuudessa hänet on palkattu valvomaan, ettei Willin aiempi itsemurhayritys pääse toistumaan. Will on luvannut vanhemmilleen puoli vuotta aikaa ennen kuin hän aikoo lähteä sveitsiläiselle klinikalle laillisen eutanasian takia.

Tästä alkaa Loun missio. Hän aikoo tehdä kaikkensa estääkseen Willin kuoleman. Lou alkaa näyttää miehelle elämän hyviä asioita viemällä tätä erilaisiin tapahtumiin ja pois kotoa. Jossain vaiheessa hän huomaa olevansa rakastunut mieheen, mikä ei tee tehtävää yhtään helpommaksi.

Naiivin ja elämää pelkäävän Loun ja intohimoisesti tuntevan Willin yhteentörmäys on herkullista luettavaa. Aiheestaan huolimatta teksti oli viihdyttävää ja helppolukuista, paikoin myös hauskaa. Löysin itseni useampaan otteeseen nauramasta ääneen. Kyyneleiltäkään en tietenkään välttynyt, onhan kyseessä rakkaustarina. Kyyneleet – niin onnen kuin surunkin – kuuluvat aina tähän genreen. En missään nimessä halua pilata kenenkään lukunautintoa kertomalla, miten tarina päättyy. Sen verran kuitenkin voin sanoa, että minusta loppu oli täydellinen. Juuri oikea.

Kuten Moyesin toinenkin kirja, oli myös tämä mielestäni hyvää leffakamaa. Ja elokuva onkin tulossa jo ensi vuonna eli kauaa ei tarvitse onneksi odottaa. Pääosia näyttelevät Game of Thronesista tuttu Emilia Clarke (joka ei vakuuttanut viimeisimmässä Terminator-leffassa – toivon mukaan tässä paremmin!) ja Sam Claflin, joka en vaan millään muista, vaikka olen nähnyt sekä Lumikin ja mestästäjän että Nälkäpelin, joissa molemmissa hän oli mukana.

Valitettavasti kirjani kiertää lainassa, joten minulla ei nyt ole antaa siitä tekstinäytteitä. Kuvakin jäi ottamatta. Siksi jatkan edellisen Moyes-bloggauksen jalanjäljillä, esittelemällä pari näyttelijää...

Game of Thronesissa blondina nähty Emilia Clarke esittää tulossa olevassa elokuvassa Louta, joka paitsi rakastuu, myös joutuu kohtaamaan omat pelkonsa ja rajoitteensa.

Sam Claflin näyttää kuvan mukaan passelilta Willin rooliin. Toivottavasti hänestä löytyy osaa tarvittava karisma eikä hän jää vain kauniiksi kiiltsikkapojuksi.

P.S. Suosittelen tämän kanssa Pimm'siä, mieluiten nro. 1:tä ginger alellä ja jäillä.